Lunta tuli tupaan, ja kesärenkailla ajaminen osottautui niin taitoluisteluksi, että suunnittelemamme reissu rannikon pieneen kalastajakylään peruuntui. Reissun korvaajana lähdimme tallustelemaan majapaikkamme lähiympäristöön, josta löysimme kourallisen Islanninhevosia.
Huomenna on viimeinen päivä Islannissa. Surettaa, vaikka kotiin onkin jo hirmuinen ikävä.
Aivan ihania hevosia, tuo viimeinen kuva on tosi kaunis. Minun anopillani oli vuosia islannin hevonen. Se oli mahtavaluonteinen tyyppi, aina hirnui kun tavattiin. Minä olen valitettavasti vain allerginen hevosille.
VastaaPoistaVoi että! Olisin mielelläni yhden tuollaisen ottanut kainalossa Suomeen. Olivat todella sympaattisen näköisiä pitkine karvoineen, kuin villahousut jalassa siellä seisoskelivat. :)
VastaaPoista