Tänään tuli ensimmäistä kertaa koti-ikävä. Tarve kaivautua jonkun kainaloon. Vaikka täällä on ihan mahtavia ihmisiä, silti kaipaan myös läheisiäni, jotka tapaan vasta neljän viikon päästä. Kuuma yrttitee auttoi hieman haikeuteen.
Tutustuin tänään samassa rakennuksessa asuvaan amerikkalaiseen valokuvaajaan vähän tarkemmin, ihan mahtava persoona, puhuu koko ajan ja todella eläväinen ihminen. Hän on tekemässä täällä valokuvausprojekteja, ja sovimme jo tekevämme yhteistyötä jos vain löytyy inspiraatiota. Virolaiset tytöt lupasivat olla malleina tarvittaessa. Vaikka hän onkin hyperaktiivinen, on hän silti mukavin tähän asti tapaamani ihminen täällä.
Pian se aika menee, kun totut. Ja onneksi olet saanut jo kavereita niin ei tarvii yksin siellä olla. Kohta nähdään! Meen perjantaina uusimaan mun passin :)
VastaaPoistaSää joudut antamaan passiin sormenjäljen. Suomi on poliisivaltio!
VastaaPoistaHaha yritin saada tota amerikkalaista sanomaan euro ihan suomalaisittain ni sitten se vaa Eyyrrrrro, sitten pidettiin molemmat vaan semmosta RRRRRR ääntä , kunnes mun maha teki samoin ja molemmat revettiin ihan hulluna. =D