Päiväunien jälkeen tuntui jo vähän paremmalta, joten päätin etsiä jostain ruokakaupan. Käytävässä auki olleessa huoneessa oli kaksi taiteilijatätiä joilta kysyin lähintä ruokakauppaa. He etsivät sitä minulle 10 minuuttia koneelta, ja lopulta toinen tarjoitui viemään minut autolla sinne. Islantilaiset ovat sitten mukavaa väkeä.
Ruoka on täällä halpaa, opiskelijoiden lempiruoka, nuudelit ovat täällä n. 20 centtiä pussi! Jee.
Otin kameran mukaan kauppareissulle ja kuvasin kotimatkalla hieman majapaikkaa ja koulua ympäröivää maisemaa.
Tullessani takaisin majoituspaikkaan, minut kutsuttiin toiseen ateljeehen, joka kuului Siggi Valur nimiselle taiteilijalle. Hän innoissaan näytti töitään seiniltä ja internetistä, lopulta rupesi kertomaan elämäntarinaansa, kuinka hän oli nuorena balettitanssija, valokuvamalli ja Amerikan kaarojen fanittaja. Oikein iloinen veikko. Lopulta hän lähti näyttämään talon muita paikkoja, yläkerrasta löytyi muunmuassa iso valkoinen tila, johon voisi vaikka kyhätä studion. Talon toiselta puolelta löytyi tekstiilitaiteilijoiden tila.
Iltapalan sponssasi taiwanilainen nuudelipussi ja islanninkielinen Posti-Pate lumisateella.
Lisää Siggi Valurin töitä osoitteessa http://gallery.mac.com/siggivalur
Ps. Voiko joku sponssata Pojan tänne, kun alkaa olla hirvee ikävä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti