Ristiriitaisuutta

Kiitos kaikille, jotka holhoavat sieltä kotoa päin, nyt saa kuitenkin jo hellittää vähän. Tunnen itseni 12-vuotiaaksi, eikä tämä reissu kasvata minua yhtään, kun kukaan ei luota minun omaan harkintakykyyni. Saan tästä myös kiittää paikallista, nimeltä mainitsematonta henkilöä, joka on omasta mielestäni hoitanut omat "velvollisuutensa" aivan väärissä kohdissa.

Onneksi saan ensi viikolla omaa aikaa, ja päätösvallan.

Tietysti ymmärtäähän sen, olen vain 17-vuotias tyttö, ja huolissaanhan te vain kaikki olette. Se tuntuu silti turhauduttavalta. Miten pärjään myöhemmin elämässä, sitten kun todella olen yksin, jos en ikinä pysty itsenäistymään kunnolla.

Kummallista, ei tee enää niin kovasti mieli palata kotiin.

Ehkä jatkan tästä matkaani ja lennän suoraan Uuteen-Seelantiin.